IHMINEN AIHEUTTAA HÄIRIÖITÄ LUONNON TOIMINTAAN

- Biodiversiteetti eli elävän luonnon monimuotoisuus on elämän yli kolmen miljardin vuoden mittaisen kehityksen, muutoksen ja vähittäisen sopeutumisen muutosta.

- Ihmisten tavat hyödyntää ympäristöä ja luonnonvaroja ovat niin massiivisia ja laajoja, ettei täysin häiriöttömiä ekosysteemejä enää ole.

- Uhanalaisimpia ekosysteemejä ovat metsät, erityisesti sademetsät. Metsien hävittäminen on maapallon historian voimakkaimpia ympäristönmuutoksia

- Metsien hakkaaminen kuivilla ja vuoristoisilla alueilla voi johtaa eroosioon.

- Muita lajistoltaan runsaita uhanalaisia ekosysteemejä ovat mm. erilaiset kosteikot, tulvivat jokisuistot ja koralliriutat

- Ihmisen toimesta syntyy meteoriitin törmäykseen verrattavissa oleva sukupuuttoaalto, joka on kuitenkin nopeudeltaan 10 000- kertainen luonnolliseen verrattuna

- Ihmisten tarkoituksellisen ja tarkoiteuksettoman lajien siirron takia ekosysteemiin on tullut vakavia muutoksia

- Lajitulokkailta puuttuu usein luontaiset viholliset, pedot tai loiset, joten uuden lajin populaatio kasvaa suureksi. Tästä johtuen uudet lajit syrjäyttävät tai tuhoavat helposti alkuperäisiä lajeja.

- Metsät niityt ja monet muut elinympäristöt voivat myös pirstoutua. Laikun koon pienentyessä siinä elävien lajien määrä supistuu.

- Lajien on vaikea siirtyä laikusta toiseen, koska laikkujen välimatkat ovat pitkiä ja niiden välissä on väärä ympäristö. Vaikeus siirtyä voi johtaa sukusiitokseen, eli liian läheistä sukua olevien yksilöiden keskenäiseen lisääntymiseen. Sukusiitoksessa perintötekijät voivat vaikeuttaa lisääntymisetä tai aiheuttaa kuolevuutta. Sukusiitos on yleinen harvinaisilla lajeilla.

- Populaation yksipuolistuminen voi olla tuhoisa lajille. Erityisesti lajin levinneisyyden reuna-alueilla yksipuolistuminen voi hävittää lajin satunnaisten, mutta normaalien ilmiöiden mm. taudit, kuivuus takia.

- Monilla lajeilla on populaatioita eri ympäristöissä. Populaatiot ovat tällöine sopeutuneet vallitseviin luonnonoloihin, minkä takia perintötekijät ovat erilaisia. Tästä johtuen lajien eri populaatioiden suojelu on lajin suojelun ohella tärkeää.

- Monimuotoisuus on biosfäärin keskeisimpiä ominaisuuksia. Erilaisuutta syntyy kun laji yrittää sopeutua mahdollisimman monella eri tavalla ympäristöönsä. Tämä ilmenee monimuotoisuutena.

- Eri ekosysyteemit ylläpitävät maapallon biologisia, geologisia ja kemiallisia kiertoja ja säätelevät siten ilmakehän koostumusta, aineiden kulkua ja maannoksen muodostusta. Jokainen laji on tärkeä osa tätä kokonaisuutta.

-Lajin sisäinen geneettinen monimuotoisuus lisää lajin selviytymiskeinoja

- Lajeja, joista monet muut lajit ovat riippuvaisia kutsutaan avain lajeiksi.

- Ihminen hyödyntää taloudessaan ainoastaan pinen osan lajivalikoimasta. Jokainen luonnossa oleva laji on kuitenkin mahdollinen hyödynnettävä esim. ravintona tai lääkeaineena.

- Kestävällä kehitykselllä tarkoitetaan sitä, että maapallo annettaisiin vähintään samassa kunnossa seuraaville sukupolville, kuin mitä antava sukupolvi on saanut edelliseltä sukupolvelta

- Kestävän kehityksen taavoitteena on siis vaurioittaa mahdollisimman vähän luontoa arkipäiväisissä asioissa. Jotta tämä onnistuisi on tärkeä turvata luonnon monimuotoisuus.

- Kestävän kehityksen periaatteiden toteuttamisessa tarvitaan maiden välistä yhteistyötä. Esimerkiksi rikkaiden länsimaiden pitäisi tukea kehiysmaita, jotta nämä voisivat välttää ympäristön kannalta tuhoisia ratkaisuja.