- Populaatiossa parhaiten selviytyvät ne yksilöt, jotka ovat ominaisuuksiiltaan parhaiten sen hetkiseen ympäristöön ja olosuhteisiin sopeutuvia.
----> parhaiten sopeutuvat yksilöt kykenevät tuottamaan muita enemmän lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä ja niiden geenit alkavat yleistyä populaatiossa. Tätä evoluutitekijää kutsutaan luonnonvalinnaksi.
- Kun ympäristöolosuhteet pysyy pitkään muuttumattomana on lajin ykislöillä hyvin aikaa sopeutua elinympäristöönsä. Tällöin valinta karsii keskimääräisestä poikkeavia yksilöitä ja suosii ominaisuuksiltaan keskiarvoisia yksilöitä. Tälläistä valinnan muotoa kutsutaan tasapainottavaksi valinnaksi
- Tasapainottava valinta vähentää muuntelua populatiossa
- Jos ympäristöolosuhteet muuttuvat keskivertoyksilöt eivät enää ole parhaiten sopeutuneita, vaan ääripään yksilöt pärjäävät parhaiten. Tätä valintaa kutsutaan suuntaavaksi. Suuntaava valinta karsii yksilöitä jakauman toisesta päästä ja suosii toisen ääripään yksilöitä.
- Teollisuusmelanismi on esimerkki suuntaavasta valinnasta. Esim. monilla perhoslajeilla on populaatiossa värimuunteluita. Asutuksen ja teollisuuden yleistyttyä on huommattu, että tummat yksilöt selviävät vaaleita paremmin, koska vaaleat jäljet häviävät puiden rungoilta yms.
- Hajottava valinta vaikuttaa paikoissa, missä olosuhteet populaation alueella muuttuvat kahteen tai useampaan suuntaan.
- Eri suuntiin hajottava valinta voi hajottaa populaation osiin ja ajan myötä jostain popuulaation osasta saattaa tulla jopa oma lajinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti