muuntelu on evoluution edellytys

- Saman lajin yksilöiden välinen ero perustuu geneettiseen monimuotoisuuteen ja sitä kutsutaan lajin sisäiseksi geneettiseksi muunteluksi. Luonnossa lajit elävät populaatioina, joka tarkoittaa samalla alueella samaan aikaan elävää saman lajin joukkoa.

- Muuntelu auttaa lajia sopeutumaan eri ympäristöihin, siksi se on evoluution edellytys.

- Saman lajien yksilöissä voi olla eroja jotka voivat johtua joko geneettisistä tai ympäristöllisistä syistä

- Muovautumismuuntelukyvyn avulla eliöt sopeutuvat ympäristöönsä ja selviytyvät menestyksekkäästi monenlaisissa olosuhteissa.

- Geneettisiä syitä voi olla perintötekijän rakenteelliset muutokset eli mutaatiot. Tärkein mutaatiotyyppi on geenimutaatio

- Monista geeneistä tunnetaan mutaatioiden seurauksena syntyneitä hieman toisista poikkeavia muotoja joita kutsutaan alleeleiksi.

- Mutaatioita voi syntyä myös ympäristön vaikutuksesta. Esim. karsinogeenit (mm. UV-säteily) altistavat syövälle.

- Lisäksi tunnetaan spontaaneja mutaatioita, joiden syytä ei tunneta.

- Somaattiset mutaatitot katoavat yksilön kuollessa.

- Mutaatio voi myös periytyä tuleville sukupolville, jos se tapahtuu sukulinjassa.

- Mutaatio saattaa olla myös yksilölle hyödyllinen, jolloin se lisääntyy tehokkaasti ja mutaatio yleistyy populaatiossa

- Jotkut mutaatioit eivät ole haitallisia eikä hyödyllisiä

- Monisoluiset eliöt pystyvät lisääntymään suvullisesti. Siinä uuden yksilön kehittyminen alkaa hedelmöityshetkellä ja yksilöt perivät geeninsä vanhemmiltaan. Geeniyhdistelmä on silti ainutkertainen.

- Sukusolijen erilaisuus ja niiden sattumanvarainen yhdistyminen hedelmöityksessä johtavat siihen, että jälkeläiset muistuttavat enemmän tai vähemmän vanhempiaan ja sisaruksiaan.

- Suvullisen lisääntyimisen seurauksena syntyneet yksilöt eroavat rakenteeltaan ja elintoiminnoiltaan toisistaan. Se on seurausta erilaisista perintötekijöiden yhdistelmistä.

- Erilaisuuden avulla populaatio pystyy paremmin sopeutumaan ympäristöönsä, koska jollakin yksilöllä on todennäköisesti geeni, jolla on ympäristölle suotuisat ominaisuudet. Eri populaatiot poikkeavat toisistaan, joten jos yksi populaatio häviää voi laji selvitä toisen populaation avulla.

- Suvuttomassa lisääntymisessä yksilöiden väliset erot johtuvat ympäristön muutoksista tai mutaatioista. Yleensä jälkeläiset ovat siis emoyksilönsä klooneja.

- Suvuton lisääntyminen on helpompi, nopeampi ja vähemmän energiaa vievä lisääntymistapa. Koska lisääntyminen on nopeaa ja yksinkertaista uuden alueen valtaaminen on helppoa. Toisaalta voimakas ympäristön muutos saattaa tuhota populaation helposti.

- Suvuttomasti lisääntyvät eliöt ovat usein yksisoluisia ja ne lisääntyvät myös monistumalla. Monisoluisita eliöistä monet sienien ja kasvien itiöt lisääntyvät suvuttomasti. Siemenkasvitkin pystyvät lisääntymään suvuttomasti esim. juurimukuloiden ja rönsyjen avulla. Myöskin alkeelliset eläimet pystyvät lisääntymään suvuttomasti jakautumalla tai silmikoimalla.

- Lisääntyminen on yksi elämän elinehto. Siinä geeniperintö siirtyy vanhemmilta jälkeläisille, jotta oman lajin ominasuudet jäävät elämään. Jälkeläisistä riittävän monen pitää selviytyä lisääntymisikään asti ja tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

- Evoluution kuluessa on kehittynyt suunnattomasti erilaisia lisääntymisen strategioita.

- Osa lajeista tuottaa vähän jälkeläisiä, mutta pitää niistä hyvää huolta. Tästä lisääntymistavasta käytetään kirjaintunnusta K.

- Jotkut lajit tekevät paljon jälkeläisiä, joista jotkut selviytyvät aikuisikään. Esim. kilon painoinen hauki laskee keväällä 30 000 mätimunaa joista muutama saavuttaa sukukypsyysiän. Tästä lisääntymistavasta käytetään kirjaintunnusta r.