- Ekosysteemi on täynnä erilaisia vuorovaikutuksia. Tästä johtuen ekosysteemi on ekologian keskeisimpiä käsitteitä
- Ekosysteemien eliöt voidaan jakaa energian saannin perusteella omavaraisiin eli autotrofeihin ja toisenvaraisiin eli heterotrofeihin eliöihin.
- Omavaraisia ovat suurimmaksi osaksi vihreät kasvit ja levät, koska ne saavat energiansa yhteyttämällä ja rakentavat yhteyttämisen avulla elottomista (epäorgaanisia)yhdisteistä elollisia (orgaanisia). Siksi yhteyttäviä kasvia ja leviä kutsutaan myös tuottajiksi.
- Toisenvaraisia eliöitä ovat kaikki muut kuin omavaraiset eliöt.
- Koska eliöt syövät toisiaan, niistä muodostuu ravintoketjuja ja ravintoketjuista muodostuu ravintoverkkoja. Ravintoverkossa kuvataan ravinnossa olevan ravinteiden ja energian kulkua eliöstä toiseen. Kuolleissa eliöissä muodostuu detritus- nimistä ainetta, joka on myös käyttökelpoista energiaa.
- Eliöissä oleva aine eli biomassa on peräisin ympäristöstä ja muodostuu n. 20 eri alkuaineesta. Suurin osa biomassasta on vettä ja hiiliyhdisteitä.
- Maapallon ekosysteemien tärkein energian lähde on auringonvalo. Valon avulla tapahtuvaa yhteyttämistä eli fotosynteesiä kuvaa reaktioyhtälö:
- Toisin kuin ravinteet, glukoosiin sitoutunut energia on kertakäyttöistä. Se vain virtaa läpi ekosysteemin.
- Energia muuttuu ravintoketjun jokaisessa lenkissä ja poistuu lämpönä. Energian kulkua ekosysteemissä kuvataan tavallisesti käsitteillä: perustuotanto, jatkotuotanto, ekologinen tehokkuus sekä energian ohivirtaus
- Perustuotantoa edustaa biomassa. Kasvit sitovat valoenergiaa glukoosin sisältämäksi kemialiseksi energiaksi ja näin muodostuu orgaanista biomassaa. Tapahtuma sitoo hiilidioksidia ja vapauttaa happea. Kuluttajien käytössä olevasta biomassasta käytetään nimitystä nettobiomassa
- Hengitys on yhteyttämiselle käänteinen tapahtuma, jossa orgaaniseen aineeseen situoutunut energia vapautuu eliön käyttöön, kuten kasvuun ja lisääntymiseen.
- Jatkotuotanto on ekosysteemin kuluttajien tuottamaa biomassaa, sillä kuluttajat eivät varsinaisesti tuota biomassaa itse vaan ainoastaan muuntavat syömäänsä, kasvien tuottamaa biomassaa aineenvaihdunnassaan
- Ekologiseksi tehokkuudeksi sanotaan hyötysuhdetta, jolla ekosysteemin eliöt tuottavat biomassaa syömästään ravinnosta. Kasveilla ekologinen tehokkuus on suuri, eläimillä pieni. Ekologinen tehokkuus ilmaisee, kuinka suuri osa syödystä energiasta siirtyy seuraavan kuluttajaportaan käytettäväksi.
- Ravintoketjuihin kuuluu yleensä 3-4 lenkkiä (ei hajottajia), koska tuottajien sitoma energia ei riitä ohivirtauksen takia tyydyttämään viidennen lenkin energian tarvetta.
- Metsien sukkession luontaisena syynä ovat ennen ihmisen vaikutusta olleet metsäpalot.
- Aluksi palopaikalla on runsaasti valoa ja vapaata tilaa. Maanpinnassa on myös paljon ravinteita palon takia. Ensimmäisiä paikalle saapuvia lajeja kutsutaan pioneerilajeiksi. Pioneerilajeille on tyypillistä lisääntyä ja levittäytyä hyvin nopeasti
- Vähitellen kasvillisuus alkaa sulkeutua, kilpailuton tila häviää. Lehtipuiden taimia rupee ilmestymään kuloalueelle. Puut kasvavat nopeasti, koska ne ovat nuoria. Tästä johtuen biomassakin kasvaa nopeasti
- Metsän ikääntyessä puiden välinen kilpailu johtaa lehtipuiden osuuden vähenemiseen ja kuusen nousemiseen valtapuuasemaan. Vähitellen lisääntyy sellaisten lajien osuus, joiden selviytymisstrategia on uudenlainen: yhä useammat menestyvistä lajeista on monivuotisia, hitaasti lisääntyviä, hidaskasvuisia, mutta toisaalta hyviä kilpailijoita ja varjostusta sietäviä
- Kliimaksvaiheen lajiston muodostavat parhaat kilpailijat. Kenttäkerroksen lajimäärä on pienempi. On paljon vanhoja, kuolleita puita ja niissä elää kääpiä, selkärangattomia eläimiä sekä niitä syöviä isompia lajeja. Lahoavan aineksen määrä kasvaa ja metsän nettotuotanto eli kasvu pienenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti